ÄäniopasPanthéon

Pariisin Latinalaiskorttelin sydämessä seisoo Panthéon, arvokas rakennus Sainte-Geneviève-kukkulalla. Jo ensisilmäyksellä sen klassinen loisto vangitsee katseen: korkeat korinttilaiset pylväät johdattavat laajaan pylväikköiseen julkisivuun, ja ylväs kupoli kohoaa kaupungin ylle kuin muinaisessa roomalaisessa temppelissä. Tämän kunnianhimoisen hankkeen käynnisti kuningas Ludvig viidestoista kahdeksannentoista vuosisadan kynnyksellä kiitollisuudesta siitä, että toipui vakavasta sairaudesta. Hän lupasi osoittaa kiitollisuuttaan rakentamalla kirkon Pariisin suojeluspyhimys Genevièven kunniaksi. Ironista kyllä, vaikka kuningas parani, hänen rakastettunsa ei selviytynyt.

Valentin Avram

Rakennustyöt alkoivat seitsemäntoista viidelläkymmenellä luvulla. Panthéonin suunnitteli Jacques-Germain Soufflot, joka yhdisti arkkitehtuurissaan kreikkalaisia pylväitä, barokin draamaa, romaanisen ajan kupoleja sekä gotiikan korkeuksiin kurkottavaa muotokieltä. Nykyään rakennus näyttäytyy kuitenkin puhtaasti uusklassistisena. Kun Panthéon vihdoin valmistui, Ranskassa oli alkanut uusi aika: vallankumous riehui ja monarkia oli kaatunut. Kirkosta tuli pian kansallinen mausoleumi — paikka ”suurille ihmisille”, kuten sisäänkäynnin yläpuolelta voi lukea.

El-Loc0

Panthéonin hiljaisessa kryptassa lepäävät Ranskan kunnioitetuimmat hahmot: Valistuksen filosofi Voltaire, kirjailija ja ajattelija Jean-Jacques Rousseau, Victor Hugo, jonka tarinat antoivat äänen Pariisin kansalle, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustaja Émile Zola, uraauurtava tiede­nainen Marie Curie sekä Kolmen muskettisoturin kirjoittaja Alexandre Dumas, jonka nimi lisättiin joukkoon pitkän keskustelun jälkeen.

Korkean kupolin alla liikkuu rauhallisesti mutta vangitsevasti Foucault’n heiluri, tarkka jäljennös siitä laitteesta, jolla yhdeksännellätoista vuosisadalla osoitettiin maan pyörivän.

Nykyään vierailijat voivat kivuta satoja portaita ylös kupolia kiertävälle näköalatasanteelle, jolta aukeaa yksi Pariisin huikaisevimmista näkymistä. Vain muutama kävijä kerrallaan saa kokea tämän rauhallisen, lähes salaisen paikan kaupungin kattojen yllä. Panthéon on edelleen ylpeyden ja henkisen perinnön symboli – niiden viimeinen lepopaikka, jotka ovat olleet rakentamassa Ranskan tarinaa.