ÄäniopasOlympia-teatteri

Astu sisään Pariisin sykähdyttävimpään viihdemaailmaan L’Olympiaan, legendaariseen konserttisaliin, joka sijaitsee Boulevard des Capucinesilla yhdeksännessä kaupunginosassa. L’Olympia avasi ovensa jo yhdeksännentoista vuosisadan lopulla ja on yhä kaupungin vanhin toiminnassa oleva musiikkiteatteri – se on kutsunut musiikin ystäviä luokseen jo yli sata kolmekymmentä vuotta.

Marc Hurtard

Tarina alkaa vuonna tuhat kahdeksan sataa yhdeksän kymmentä kolme, kun Joseph Oller, Moulin Rougen toinen perustaja, loi tämän erityisen paikan sen jälkeen, kun hänen suosittu vuoristoratansa purettiin. L’Olympia tunnettiin heti huikaisevista esityksistään – akrobaatit liitelivät lavalla, cancan-tanssijat pyörivät ympäri salia ja operetit sädehtivät vanhan Pariisin kultaisessa loisteessa. La Goulue ja Loïe Fuller olivat nimiä, jotka loivat taianomaista tunnelmaa ja veivät yleisön arjen yläpuolelle.

L'Olympia Bruno Coquatrix

Ajan myötä L’Olympia on elänyt muutosten mukana. Kaksikymmenluvun lopulla sali muutettiin elokuvateatteriksi, mikä kuvasti kasvavaa kiinnostusta uusien äänielokuvien maailmaan. Seuraavien vuosikymmenten aikana rakennus vaihtoi käyttötarkoitusta ja omistajaa, mutta taiteellinen henki säilyi aina elävänä. Kaikki muuttui jälleen viime vuosisadan puolivälissä, kun Bruno Coquatrix, näkemyksellinen johtaja ja muusikko, avasi L’Olympian uudelleen musiikkiteatterina vuonna tuhat yhdeksän sataa viisi kymmentä neljä. Hän uudisti tilat moderneiksi, mutta säilytti samalla paikan klassisen arvokkuuden ja avasi ovet chansonin sekä jazzin suurimmille nimille.

Xavier Garonnat

Tällä lavalla ovat esiintyneet legendaariset äänet – Édith Piaf, joka lauloi täällä sairaana kuukausien ajan, usein usean konsertin illassa. Jacques Brel esitti täällä ensimmäistä kertaa vaikuttavan “Amsterdam”-laulunsa, ja Johnny Hallyday sytytti yleisön liekkeihin. Myös kansainväliset tähdet, kuten Louis Armstrong, Ella Fitzgerald ja The Beatles, toivat maailmanmusiikkia tälle pariisilaislavalle.

Rakennuksen julkisivu huokuu vanhan Pariisin tunnelmaa – sisäänkäynnin yläpuolella hohtaa kirkkaana punainen Olympia-neonvalo, joka toimii majakkana musiikin ystäville. Perusteellinen remontti yhdeksänkymmenluvun lopulla säilytti huolellisesti alkuperäisen ulkoasun, samalla kun salin sisätilat päivitettiin viihtyisiksi yhdistämällä samettiset punaiset penkit ja elegantit parvekekaiteet. Myös ennen vain esiintyjien salaisena turvana toiminut biljardihuone kuuluu nyt tilan rikasta historiaa.

Olympiassa soi musiikki, joka kattaa vuosikymmeniä ja useita tyylejä – klassisia ranskalaisia chansoneita, sielukasta jazzia ja uuden sukupolven pop-musiikkia. Yleisöä mahtuu istumaan lähes kaksi tuhatta henkeä, ja seisomakonserteissa sali täyttyy vielä useammista elämyksen etsijöistä. Nykyään lavalla nähdään musiikin lisäksi myös koomikoita ja tanssiesityksiä – jokainen ilta tarjoaa jotakin yllättävää ja elävää.

Jos haluaa kokea Pariisin kulttuurielämän ytimen, L’Olympia yhdistää perinteet ja energian – täällä yksittäinen konsertti ei ole vain esitys, vaan osa Pariisin elävää tarinaa.